Sähköauton kotilatauspiste on käytännössä pakollinen hankinta, kun sähköauto tulee taloon. Mutta kun vertaillaan 11 kW:n latausasemaa ja 22 kW:n latausasemaa, moni ajautuu helposti teknisten spesifikaatioiden viidakkoon ilman selkeää vastausta siihen, kumpi oikeasti sopii omaan tilanteeseen. Oikea latausteho ei riipu pelkästään laitteen nimellistehosta, vaan kokonaisuudesta: kiinteistön sähköjärjestelmästä, auton omasta laturista ja todellisesta päivittäisestä käytöstä.
Tässä artikkelissa käydään läpi kaikki keskeiset tekijät, jotka vaikuttavat sopivan lataustehon valintaan kotiin. Näin sähköauton latauspäätös perustuu faktoihin eikä markkinointilupauksiin.
Kotisähköliittymä ratkaisee sopivan lataustehon
Kiinteistön sähköliittymä ja pääsulakkeet asettavat ensimmäisen ja usein tiukimman reunaehdon latausteholle. 22 kW:n latausasema vaatii kolmivaihesyötön ja riittävästi vapaata kapasiteettia pääkeskuksessa, jotta lataukselle jää tilaa muun sähkönkulutuksen rinnalla. Liittymän todellinen käytettävissä oleva kapasiteetti riippuu kiinteistön muusta sähkönkulutuksesta, auton ja latauslaitteen ominaisuuksista sekä mahdollisesta kuormanhallinnasta, joten riittävyys arvioidaan aina kohdekohtaisesti.
Ennen laitteen valintaa on siis aina selvitettävä nykyisen sähköjärjestelmän kapasiteetti. Pääkeskuksen sulakkeet, olemassa olevat kuormat ja kaapelireittien kunto vaikuttavat siihen, tarvitaanko liittymäkoon kasvattamista vai riittääkö nykyinen. Kuormanhallintajärjestelmä voi monessa tapauksessa auttaa: se sovittaa latauksen automaattisesti muun sähkönkulutuksen mukaan eikä suurempaa liittymää välttämättä tarvita, mutta tämä arvioidaan aina kohdekohtaisesti.
Auton onboard-laturi asettaa todellisen ylärajan
Vaikka latauspiste tarjoaisi 22 kW:n tehoa, auto latautuu enintään niin nopeasti kuin sen sisäänrakennettu laturi sallii. Suurin osa markkinoilla olevista sähköautoista hyväksyy vaihtovirtaista kotilatausta 7,4 kW:n tai 11 kW:n teholla, ja vain osa malleista tukee täyttä 22 kW:a.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että 22 kW:n latausaseman hankinta on monelle yliampumista, jos oma auto ei tue sitä. Toteutuva latausteho riippuu aina autosta, latauslaitteesta ja kiinteistön sähköjärjestelmästä. Kannattaa tarkistaa auton käyttöohjeesta tai valmistajan tiedoista, mikä on onboard-laturin maksimiteho. Tämä yksittäinen luku kertoo enemmän todellisesta latausnopeudesta kuin latausaseman nimellinen teho.
Päivittäinen ajomäärä ja latausaika käytännössä
Kotilatauspiste on yölatausta varten, ei pikalaturi. Tavallinen suomalainen ajaa arjessa 30-60 kilometriä päivässä, ja useimmilla sähköautoilla tämä kuluttaa akkua 6-12 kWh. Jo 7,4 kW:n latauspisteellä tämä energia palautuu akkuun kahdessa tunnissa, joten latausaika ei käytännössä rajoita arjen liikkumista.
11 kW:n latausasema lataa tyypillisesti 40-60 kWh:n akun täyteen yhdessä yössä, mikä riittää suurimmalle osalle käyttäjistä täysin. 22 kW:n tehosta on konkreettista hyötyä lähinnä silloin, kun auto tukee sitä, ajomäärät ovat poikkeuksellisen suuria tai lataukselle on käytettävissä vain lyhyt aikaikkuna päivässä. Muussa tapauksessa tehoero jää teoriaksi.
Taloyhtiöt ja useamman latauspisteen tilanteet
Taloyhtiöissä tilanne on monimutkaisempi kuin omakotitalossa. Kun latauspisteistä tulee useampia, yksittäisen pisteen nimellisteho menettää merkitystään ja koko latausinfrastruktuurin suunnittelu nousee tärkeimmäksi kysymykseksi.
Taloyhtiön kiinteistön sähkökapasiteetti jakautuu kaikkien pisteiden kesken, joten ilman kuormanhallintaa usea samanaikainen 22 kW:n lataus voi ylikuormittaa liittymän. Älykäs kuormanhallintajärjestelmä jakaa käytettävissä olevan tehon dynaamisesti pisteiden välillä, mikä mahdollistaa useamman latauspisteen toteuttamisen ilman tarpeetonta liittymäkoon kasvattamista. Taloyhtiöissä kannattaa myös huomioida latausvalmius, eli infrastruktuuri, joka mahdollistaa pisteiden lisäämisen myöhemmin ilman suuria lisätöitä. Latauspistevalmiuden toteuttamisvelvoite riippuu muun muassa rakennustyypistä, pysäköintipaikkojen määrästä ja hankkeen laajuudesta.
Tulevaisuuden tarve vai nykyinen riittävyys
Yksi yleinen kysymys on, kannattaako varautua tulevaisuuteen valitsemalla suurempi teho jo nyt. Ajatus on ymmärrettävä, mutta 22 kW:n laitteen hankinta yksinomaan tulevaisuuden varalta ei useimmiten ole kustannustehokas ratkaisu, jos nykyinen auto ei sitä tue ja sähköjärjestelmä vaatii merkittäviä muutostöitä.
Järkevämpi tapa varautua tulevaan on toteuttaa kaapelointi ja sähkökeskuksen muutokset niin, että lataustehon kasvattaminen onnistuu myöhemmin ilman suuria lisäkustannuksia. Latausaseman vaihto on tarvittaessa huomattavasti edullisempaa kuin koko infrastruktuurin uusiminen jälkikäteen. Jos olet epävarma, kannattaa tutustua myös siihen, milloin latausasema on jo vanhentunut ja vaatii päivitystä.
Latausaseman asennus pääkaupunkiseudulla
Latausaseman asennus ei ole pelkkä pistorasian lisääminen, vaan kokonaisuus, joka alkaa sähköjärjestelmän kartoituksesta ja päättyy käyttöönottoon ja opastukseen. Asennustyöhön vaikuttavat kaapelointireitti, pääkeskuksen kunto, suojalaitteet ja mahdolliset kuormanhallinnan tarpeet, joten hinta ja toteutustapa vaihtelevat kohteittain.
Hyvä uutinen on, että yksityishenkilöillä asennustyö voi oikeuttaa kotitalousvähennykseen. Vuonna 2026 vähennys on Verohallinnon ohjeen mukaan 35 % vähennyskelpoisen asennustyön arvonlisäverollisesta osuudesta, enintään 1 600 euroa henkilöä kohden vuodessa, 150 euron omavastuulla. Vähennys koskee ehtojen täyttyessä asennustyön osuutta, ei itse latauslaitetta tai tarvikkeita. Koska säännöt voivat muuttua, kannattaa tarkistaa ajantasaiset ehdot suoraan Verohallinnon sivuilta.
Energizet toteuttaa sähköauton latausasemien kartoituksen, laitevalinnan, asennuksen ja käyttöönoton pääkaupunkiseudulla, Uudellamaalla, Lahdessa ja Porvoossa. Energizetin kautta ostetuille tuotteille myönnetään viiden vuoden takuu. Jos haluat selvittää, mikä latausteho omaan kotiisi tai taloyhtiöösi sopii, pyydä latauskartoitus ja tarjous, niin Energizet selvittää sähköjärjestelmän kapasiteetin, sopivan lataustehon ja mahdollisen kuormanhallinnan tarpeen.